20.6.2012

Frisbeegolffaa tähtien kanssa

Tänään tuttuun tapaan kävin vetämässä aamutreenit Hyvinkään radalla kaverin kanssa. Itse peli ei nyt ollut mitää hirveän hyvää, mutta radalla tuli törmättyä pelaajaan, jota en edes tiennyt pelaajaksi.

Alkukierros lähti vähän takerrellen, kun tuntui että kropasta ei löytynyt yhtään mehuja ja 70m heitto tuntui olevan tuskien takana saavuttaa. Pikkuhiljaa sitten kroppa alkoi lämmetä, mutta pirkkoja ei silti tippunut. Tosin ei kyllä bogejakaan. Etuysin jälkeen tulos jotakuinkin +2 tai jotain sinnepäin. Väylälle 11 tultaessa tunnistin edellä menevässä poolissa tutun kasvon: Johanssonin Ilari! Nimi ei varmaan ihan hirveen monelle mitään sano, mutta kovana Stand up -komedian ystävänä miestä ei voi olla tunnistamatta. Pieni suullinen taidonnäyte mieheltä. Eipä ole koskaan oikeastaan tullut edes mietittyä Suomalaisia enemmän tai vähemmän julkkiksia, jotka pelaavat frisbeegolfia. Tunteeko joku lukija heitä?

Loppujenlopuksi pelasin huonon kierroksen, mutta silti tulos vain +2. En tiedä miten tämän sain tehtyä, mutta pakko se oli uskoa, jos tuloskortti niin sanoi.

Illalla kävin vielä heittämässä toisen kierroksen hirveässä ruuhkassa ja peli oli ihan kaikkea muuta kuin kivaa. Pelaajia oli niin paljon, että lähdin suosiolla liikenteeseen vapaalta 4-väylältä. No siinä sitten otettiin heti tuplabogi kylmiltään. Koko kierroksen ajan tuuli aivan älyttömästi ja olin jälleen tuttuun tapaan ongelmissa, vaikka Monsterilla ja PD:llä koitti paiskoa. Tuulen ja kokoajan takana tulevien niskaan hengittävien pelaajien lisäksi jossain lähistöllä oli ilmeisesti jotkut motocross kisat äänestä päätellen, joten minkäänlaista rentoutta ja keskittymistä en saanut pelaamiseeni. Lopulta heittely meni kiekkojen paiskomiseksi ja pään sisäiseen kiroamiseen. 11-väylän avauksella kuitenkin tapahtui jotain yllättävää, kun heitin mun kevyempää teebirdiä testimielessä avauksessa. Heitto lähti tosi rennon tuntuisesti ja muuten ihan normaalisti, mutta pituutta heitolle tuli joku 90m. Ihmettelinkin siinä hetken, että mitä tein toisin, kun en edes repässyt täysillä ja kiekko senkun lensi. Mistä se voima tuli? Nopealla draiverilla kyseinen heitto olisi voinut kevyesti kantaa 120-140m. Sen havainnon vain tein, että kiekko oikein kunnolla napsahti sormista irti, mitä se ei kovin usein mulla tee.

Tämän jälkeen koitin erilaisia tapoja saada samanalaisen heiton lähtemään ja löysin pienen kikan, joka tuntui auttavan mun ongelmaan. Mun yleinen ongelma on ollut, että jossain kohtaa heittoa häviää tehot. Ongelma taitaa olla mun ranteessa. Yleensä heitän ranne lukossa suorana, mutta koitin midareilla heittäessä hieman kääntää rannetta alaspäin ja tällä tavalla sain lisää spinniä heittoihin. Pituus saattaa olla aika sama, mutta kierrettä tuli lisää, joten kiekot toimii paremmin. Pitää vielä hieman testailla ja hioa tuota tekniikkaa, koska huomasin negatiivisena puolena sen, että tarkkuus hieman kärsii tällä tyylillä.

Näillä eväillä kohti Nastolaa ja Juhannuksen viettoa :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ainakin Anssi Kela kuulemma pelaa, kiertelee Nummelanharjua vissiin ahkerasti.