27.8.2012

Kisakauden yhteenveto+ muuta pohdintaa

Mun tämän vuoden kisakausi on nyt saatettu päätökseen virallisten kisojen osalta. Tämä vuosi oli siis ensimmäinen, jolloin maksoin virallisen kisalisenssin itelleni. Ennen Frisbeepoint tourille osallistumista ajattelin saavani hyvää menestystä kisoista, koska edellinen kisan nimike "Amatööri tour" kuulosti siltä, että pääsen pelaamaan omatasoisten pelaajien kanssa. Vähän ehkä toisin kuitenkin kävi.

Nummelanharju
Nummelanharjun radan kävin viime kaudella kiertämässä ekan kerran ja se on mulle ollu jostain syystä vaikea. En oikein tiedä mikä siitä edes vaikean tekee, mutta osittain tämä saattaa johtua myös siitä, että rata on lähinnä fyysisesti rankka suurine korkeuseroineen ja kiipeilyineen. Alkukaudesta en ollu fyysisesti vielä niin hyvässä kunnossa, että olisin jaksanu täysillä kiertää Nummelanharjun rataa kahta kertaa päivän aikana. Ekan kierroksen jälkee oli vielä hyvä fiilis, mutta kun kuulin oman sijoituksen ekan kierroksen jälkeen, muuttui käsitys amatöörien välisestä kisasta. Taso oli paljon kovempi, kuin mitä ikinä osasin kuvitella. Pelasin kuitenkin heikomassa MA2 sarjassa ja mulla ei ollu yhdissäkään kisoissa realistisena tavoitteena päästä edes viidentoista parhaan joukkoon.

Tokalle kierrokselle lähtiessä paukut oli mulla jo aika lopussa ja en tajunnut ottaa ruokaa bägiin mukaan. Tottakai hirveä nälkä iski melkei heti kierroksen alussa. Lopussa heikotti niin paljon, että lähestymiset piti tehdä Blizzard bossilla, kun ei voimat meinannu muuhun riittää. Eka kisa oli kuitenkin monessa mielessä mulle hyvä opetus miten valmistua kisoihin, koska mulla oli kaksi viikkoa aikaisemmin ollut viimeksi lepopäivä. Kahtena edellisenä päivänä ennen Nummelanharjun kisoja oli viikkokisat sekä Innova tourin osakilpailu Hyvinkäällä. Eli vedin itelleni liian kovan rupeaman liian aikaisessa vaiheessa kautta.

Hanko
Hangon rata oli mulle tämän kesän eka uus rata. Ekan kerran kun omalla porukalla käytiin rataa muutama väylä pelaamassa, jäi radasta aika negatiivinen fiilis. Kuitenkin parikisan jälkeen aloin pikkuhiljaa lämmetä radalle. Radassa oli vähän jotain tuttua Hyvinkään radan meininkiä, mutta silti niin paljon uutta. Eniten Hangon radalla pelotti ehdottomasti vesiväylät, koska opiskelijabudjetilla saattaa mennä jopa yli kuukausi, ennenkuin on varaa ostaa uusi kiekko tilalle. Loppujen lopuksi ei ne vesiväylät niin pahoja ollut kuin ajatteli. Itseasiassa 8-väylästä tuli mun lemppariväylä kisojen aikana, eli se eka vesiväylä missä heitetään korkean kallion päältä alaspäin meren yli suoraan vastarannalle. En tiiä mikä siinä vaan oli niin siistiä, mutta siinä tuli vaan sellanen voittajafiilis ehkä juuri senkin takia, että heitin väylällä aina korin alle. Kisat itsessään oli ehkä parhaat kisat koko kesänä. Heti eka kierros oli ehdottomasti mieleenpainuvin sekä ehkä koko kesän paras kierros mitä olen pelannu. Vastassa oli junioreiden SM kakkonen sekä toinen myös SM kisoja & European openeissa pelannut 14 vuotta frisbeegolfia harrastanut äijä. Vaikka jäinkin poolissa oletetusti vikaksi, pelasin hirveessä hurmiossa ja yli oman tason. Poolin voittajalle jäin vain 5 heittoa ja voittaja pelasi radan tasan Pariin. Tämän kierroksen sijoituksella olin muistaakseni jopa 23 ja alustavan ratingin mukaan kierrokseni oli 899 pisteen veroinen. Ei mun mielestä huono, kun ottaa huomioo, että pelasin tokaa kierrosta radalla.

Kaksi seuraavaa kierrosta meni sitten jostain syystä mulla puihin. En oikein tiedä, että mikä siinä sitten loppujenlopuksi oikein meni pieleen. Vikalta kierrokselta muista sen, että jalat oli aivan törkeän kipeät. Vaikka olinkin tässä vaiheessa kautta jo hyvässä fyysisessä kunnossa ja olin mielestäni hyvin valmistautunut kisoihin, niin kyllä kahden päivän kiipeily kallioilla teki tehtävänsä. Tämän lisäksi rata oli vielä normaalin 18-väylän sijaan 21 väylänen, joten rata oli normaalia pidempi.

Hangon kisat jäi siinäkin mielessä hyvin mieleen, että näihin kisoihin tehtiin eka kisareissu, jossa yövyttiin. Myös vapaa-ajalla meidän porukalla oli tosi kivaa ja samassa motellissa majoittui muita tourin pelaajia.

Lahti
Jo ennen kisoja tiesin, että en tule Lahdessa pärjäämään. Tykkään pelata metsäväylillä, joten Lahti on vähän kuin vastakohta mun vahvuuksille. Avoimet yli 200m väylät oli kauheaa myrkkyä omalle pelille ja koitin vaan tehdä sen mitä pystyin. Lahti meni mielestäni muuten ihan ok, mutta vikan kierroksen vika väylä jätti tosiaan aika paskan maun suuhun. Olin parhaimmillaan pelaamassa tokalla kierroksella jopa 4 heittoa paremmin kuin edellisellä, mutta vikan väylän OB ongelmat sitten pilasi koko kierroksen lopullisesti ja pudotti lopputuloksen huonommaksi kuin ekalla kierroksella. Mutta näitä aina välillä käy. Nyt se huono tuuri kävi mulle. Ehkä ensi kerralla sitten paremmin.

Yhteenveto
Kokonaisuudessaan touri oli ihan mahtava! Tourin tasossa on mulle vielä moneksi vuodeksi (ehkä jopa loppuelämäksi) sopiva taso ja jos alkaa MA2 tuntumaan helpolta, niin sitten MA1 kutsuu. Se on hyvä, että tällaisille amatööri-statuksen omaaville pelaajille on näinkin hyvä touri ja ainakin itselleni se oli hyvä mittari siinä mielessä, että näki vähän omaa tasoa suuremmassa mittakaavassa. Helposti sitä luulee itsestään liikoja, jos oman seuran viikkokisoissa paistattelee aina siellä top kympissä. Tämä touri kyllä tiputti aika hyvin takaisin jalat maahan. Olen saanut osakseni kettuilua tuosta "amatööri" nimikkeestä, mutta tourin tasoa ei yksinkertaisesti voi ymmärtää ennenkuin siellä itse käy sen kokemassa. Kuitenkin kisoissa saa pelata kuka tahansa, joka ei ole rahasijoituksille päässyt kunnon kisoissa. Tämä taitaa olla aikalailla se ainoa kriteeri mikä erottaa amatöörin pro statuksesta. Kisoissa pelasi nytkin junioreiden Suomen mestari, koska alle 19v-sarjan tyypeille ei jaeta rahapalkintoja. Frisbeepoint touriltakaan ei tietääkseni voi siirtyä ammattipelaajaksi, koska tourilla jaettiin rahapalkinnot lahjakortteina.

Ensi vuonna toivottavasti otettaisi enemmän huomiota noihin MA1 ja 2 sarjojen eroihin. Virallisten sääntöjen mukaan MA2 sarjaan saa osallistua alle 935 ratingin omaavat pelaajat, mutta ainakin ite tykkäisin, että ensi vuodelle voitaisiin harkita myös (tai MA2 sarjan tilalle) MA3 sarjaa, johon saa osallistua vain alle 900-ratingin omaavat pelaajat. Tällöin alle 900-ratingin omaavat eivät jäisi niin pahasti muiden jalkoihin MA2 sarjassa ja kilpailu olisi entistä kovempaa. Välillä tuntui, että MA2 sarjassa pelasi sällejä, jotka ehdottomasti kuuluisi MA1 sarjaan.

Oma pelini tourilla oli ihan kohtalaista. En oikein tuntenut pääseväni ihan täysin sille omalle tasolle aina, mutta kisatilanteet on vähän eri asia kuin kotiradan harjoittelukierrokset. Eli en välttämättä osaa suhteuttaa tasoani näiden kahden asian välillä. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen ja ensi kaudella sitten tarkoitus on lähteä parantamaan.

Ensi vuonna lähden todellakin uudestaan pelaamaan, jos vaan töiden puolesta se onnistuu. Nuorisotyöntekijän hommat kun on osittain myös viikonloppupainotteisia, niin ei voi koskaan tietää miten aikataulut natsaa, mutta murehditaan tätä sitten vasta ensi keväänä. Tourilla tapasin aivan loistavia tyyppejä eri puolelta Suomea ja osan kanssa pääsin pelaamaan useammin kuin kerran samassa poolissa. Odotan jo innolla ensi vuoden kisoja ja toivottavasti mahdollisimman moni sama sälli on myös kisoissa mukana. Missään vaiheessa tourilla ei mun kohdalla tarvinu vetää hampaat irvessä, vaan aina oli poolissa hyvä tsemppi päällä ja naurua riitti. Sitähän se frisbeegolf parhaimmillaan on; kilpailua hyvässä kaverihengessä, pelattiin sitten millä tasolla tahansa.

Muuta pohdintaa

Kisojen aikana olen huomannu muutamia puutteita mun kiekkoarsenaalissa, joita olisin tosi kipeäsi tarvinut:

1. Hieman alivakaa pitkän matkan draiveri. Muutaman kerran kyseisen lätyn olemassaolo olisi helpottanu mun elämää. Vaikka olenkin alkanu heittämää Predatoria eri kulmissa, niin tässä tapauksessa olisi ollut kivempia avata täysiä flättinä draivia. olihan mulla bägissä Leopard, mutta kyseinen lätty ei lennä ihan niin pitkälle kuin tarvitsisi ja on kuitenkin vähän liian alivakaa. Kaverit kehu Latitude 64:n Saint:ia. Kiekossa on kuulemma älytön liito ja numeroiden mukaan kiekko ei ole liian alivakaa. Olen myös pohtinut Discmania C-line Jackalia, mutta ehkä kuitenkin vaaka on enemmän kallellaan Latituden puolelle tässä vaiheessa.

2. Lyhyille matkoille alivakaa kiekko. Tähän puutteeseen olen törmännyt sekä Hyvinkäällä että Lahdessa. Jos joudun paikkaan, jossa joudun tekemään lyhyen, jyrkän 10-20m pituisen käännöksen vasemmalle, niin ei voi muuta kun kädet levittää tässä vaiheessa. Meteor on liian nopea kiekko niin lyhyille matkoille ja muutenkin lyhyissä käännöksissä käyttäisi mielummin putteria. Forea voi tietty aina koittaa, mutta mulla se menee niin helposti lähes poikeuksetta pitkäksi. Tällaisten tilanteiden erikoiskiekoksi olen pohtinu apua Innova Wolfista. Lätty on hidas, vähän liitoa ja tosi alivakaa. Eli kiekko vois toimia hyvin lyhyissä annukoissa.

3. Putteriongelmat. Tästä olen jauhanut koko kauden tästä ongelmasta, mutta en vaan löydä omaan käteen sopivaa putteria. P-line P1 on edelleen ollut mun ykkösputteri tämänkin kauden. Mun käsissä se tottelee tosi nätisti, mutta ongelma onkin se, että en saa siitä kunnon varmaa otetta neljänkään kauden jälkeen. P-line P2 on muuten hyvä lätty, mutta kuivalla kelillä muovi tuntuu liukkaalta ja mun kädestä karkaavan välillä mihin sattuu. Kostealla kelillä kiekon pito sen sijaan vaan paranee. Äsken sitten tilasin seuraavan putterin testiin: Yeti pro aviar. Kyseinen lätty taitaa olla eka mun putteri, jossa on beadi. Luulen, että tämä saattaa korjata mun ote ongelman. Kokeilin seurakaverin Big bead Milleniumia kädessä ja se tuntui heti hyvältä. Toi Yeti pro lätty ei näyttäny lukujen mukaan olevan kovinkaan ylivakaa, joten uskoisin pystyväni tottumaan siihen hyvinkin nopeasti P2 jälkeen. Toisena vaihtoehtona oli JK Aviar-X, mutta tämä oli taas ylivakaampi lukujen mukaan verrattuna Yeti Pro:hon.

Ehkä saisin nämä heikkoudet korjattua ensi kautta varten. Tälle kaudelle en enää viitsi hirveästi bägiä lähteä muuttamaan (putteria lukuunottamatta), koska kausi alkaa olla suht lopussa ja en näe hirveästi järkeä enää lähteä tässä vaiheessa opettelemaan uutta kiekkoa, kun talvi taas kuitenkin nollaa aika paljon ja ensi keväänä lähdetään melkein alusta taas hakemaan tatsia.

Ei kommentteja: