29.8.2012

Takaisin rypemään

Jos nyt oikeesti alkaa miettimään, niin mun paras pelitatsi on ollu jo jonkii aikaa hukassa. Jos vertailee esim. kotiradan tuloksia, niin en ole yli kuukauteen saanut pelattua rataa pariin tai edes muutamalla heitolla heikommin. Muutama kuukausi sitten pommitin par tulosta parikin viikkoa putkeen. Mun tämänhetkinen peli on aika samalla tasolla kuin mitä se oli kauden alussa. Peli laahaa semmoset 2-5 heittoa omaa tasoa perässä. Enkä nyt tarkoita pelkästään Hyvinkäällä vaan yleisesti. En tiedä mikä mun pelissä mättää. Hyvinkään radalla oon ainakii sen huomannu, että pirkkojen ottaminen väyliltä on tosi hankalaa. Hyvä jos sen 1-2 pirkkoa saa kierroksella. Niillä ei kuitenkaan ole väliä, kun joiltain väyliltä sitten puiden takia nappaa triplabogin tai vielä suuremman numeron.

Olen nyt koittanu pelata enemmän/ pelata vähemmän/ pelata muita vastaan/ pelata rataa vastaan, mutta nyt ei vaan löydy ratkaisua tähän ongelmaan. Viimeksi oikeasti hyvän kierroksen pelasin Hangossa ekan kierroksen. Sen jälkeen peli on ollut enemmän tai vähemmän rämpimistä. Olen koittanu vähän tutkia omaa pelaamista ja ainakaan puteista/lähestymisistä homma ei ole kiinni. Saan aika usein lähestymiset siihen 3-5m päästä koria ja tältä matkalta puttaaminen menee jo niin rutiinilla, että ehkä juuri sen 3/50 putista voi missata. Eilen kun kävin kierroksella ja vaihdoin mun P-line P2 putterin heittoputteiksi, niin peli tuntui hetkittäin jopa hyvältä. P-line ajaa asiaa mun mielestä paremmin kuin S-line. P-linessä on liitoa enemmän ja kun kiekko on jossain vähän jo valmiiksi osumaa ottanut, niin nyt se lentää tosi suoraan ja tekee pienen hallitun nätin loppufeidin. Eli voisi toisin sanoa, että toi mun P-line P2 jatkaa nyt siitä, mihin D-line jäi. Yhden negatiivisen eron olen huomannu P-linessä verrattaessa S-lineen: P-line ottaa maasta helpommin skippejä kovan muovin takia.

Eilen kun pelasin Hyvinkäällä kierrokset +8 ja +6, niin etuysillä olin vielä parin tuntumassa, mutta sitten tuli 11 ja 14-väylät, joissa rittää, että kiekko ottaa pienen osuman johonkin oksaan ja oletkin niin syvällä suossa, että tekisi mieli soittaa Pekka Niska nostamaan sieltä itsensä pois. En sitten tiedä onko kyse tällaisissa tilanteissa aina vain huonosta tuurista vaiko pelaajasta? Toisaalta pelaajahan sen kiekon heittää lentoon ja valitsee suunnan, mutta kun kiekko osuu johonkin pikku oksaan 70m päässä ja heilauttaa kiekon perämettään, niin ketä siinä oikeasti silloin voi syyttää? Ekana tosin tulee radalla ollessa syytettyä oksaa. Vaikka kuinka sitä vaan yrittää parhaansa, mutta joku luonnon kappale aina löytää tiensä kiekon eteen. Sitten kun kuukauden verran jokaisella kierroksella tapahtuu näitä tapauksia ja kierrostuloksia voi verrata tämän hetken ulkolämpömittarin tuloksiin, niin tulee väkisinkin mieleen että "eiköhän tämä ollu tältä vuodelta sitten tässä".

Jatkan nyt kuitenkin vielä yrittämistä ensi kuun puolelle, koska viikonloppuna saadaan kavereiden keskeinen mestaruus ratkottua Kouvolan urheilupuiston & Pajulahden uudella radalla. Tiedossa olisi tälle vuodelle vielä ainakin oman seuran yksi pelireissu ja epäviralliset seuran mestaruuskisat, mutta tällä hetkellä ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa. On vaan jotenkin motivaatio radalla kiertämiseen ja pelaamiseen vähän hävinny. Kilpailla jaksaisi, mutta kun tosiaan omat tulokset on mitä on, niin sekään ei maistu niin hyvältä kuin kesällä.

Ei kommentteja: