2.9.2012

Viikonlopun pelit

Viikonloppuna saatiin oman kaveriporukan pelit päätökseen Pajulahden ja Kouvolan urheilupuiston ratojen myötä. Ennenkuin mennään siihen, niin mennään muuhun.

Viime viikolla postissa tuli myös uusi Yeti pro aviar. Kädessä lätty on vihdoin sellanen, mitä olen etsinyt. Alkuun kapeampi rimmi (verrattuna P1:een) vähän hämäs, mutta olen tottunut jo. Huomasin, että kun vaihdoin putteria, vaihdoin myös puttityylin täysin. P1:llä kun heitin paljon "määrämittaisia" hissiputteja, muuttui puttaustyylini ja rutiinini spinniputtiin.

Heti kun ekoja putteja kokeilin putterilla, tajusin, että nyt kun kiekon kupu on alaspäin, niin saan myös peukulla voimaa heittoon. Tämä toi lisää spinniä kiekkoon, joka taas toi suuren edun mulle pitkissä puteissa. Nyt 10m putit tuntuu aika lyhyiltä, koska kiekko lentää niin kevyesti korille asti. Kävin kiertämässä Hyvinkään radan ja vedin 4-5 puttia sisään reilusta kympistä. Tuli vähän sellanen "wou..." olo. Alkuun väkisin ajattelin, että nyt on vaan hyvä tuuri messissä. Tulos oli +2. Seuraavana päivänä heitin sitte +1 ja sama puttitatsi jatku.

Jotenkin kun joutui puttaamaan kauempaa, niin itsevarmuus on uuden putterin kautta kasvanu älyttömästi. Ote on ihan just eikä melkein mulle sopiva kiekkoon ja kun parempi spinni liidättää kiekon suorana korille kauempaakin, niin kyllähän se taas pitkästä aikaa pistää hymyilyttämään. Kun Yeti pron sain, en ole koskenutkaan P ykköseen sen jälkeen (muutamaa lähestymistä lukuunottamatta). Niinkuin eräs lukija Frisbeegolf-forumilla sanoi: "Tottakai mieltymyksiä on monia, mutta jollain alle 10m matkalla se on aika sama millä puttaa". Pystyn kyllä allekirjoittamaan tämän lauseen. Kyllä mulla uppos parhaimmillaan Maniacillakin kympistä heitot sisään, mutta Yetillä se tuntuu vaan paljon vaivattomammalta, kun lähes samalla voimalla kuitenkin saan enemmän spinniä kiekkoon. Koitin myös Maniacilla tuota spinniputtityyliä, mutta se ei vaan jotekin tuntunu luonnolliselta mulle.

Sitten viikonlopun peleihin. Eka käytiin vetämässä Pajulahti. Kisat oli aika kovat, koska tuuli oli ihan älytön. Vedin kuitenkin perusvarmalla pelillä homman omiin nimiini tuloksella -1. Kouvolassa vasta pääsin kunnolla vauhtiin. Kahden kierroksen, eli 18-väylän jälkeen lopputulokseni oli -10. Suurin syy näinkin hyvälle lukemille oli mun vahvuudet radalle: lähestymiset ja putti. Ei tarvinut juuri muuta tehdä niin lyhyillä väylillä. Ekalla kierroksella 6-väylällä (se jyrkkä ylämäki) napsautin avauksen yläpantaan ja se taisi olla tähän mennessä lähimpänä holaria tällä kaudella. Välillä kyllä piti itsekkin oikein ihmetellä tuota omaa puttivirettä. Oli melkein matka mikä tahansa, niin aina osuin keskelle koria. En kuitenkaan tässä vaiheessa halua alkaa hehkuttamaan putterin parhautta, vaan katselen nyt kerrankin rauhassa, että onko mulla vaan hyvä vire päällä, vai johtuuko se oikeasti kiekosta.

Tänään käytiin vetämässä vielä paluumatkalla Pajulahti uudestaan ja tällä kertaa kun ei tuullut, täräytin omat personal bestit: -7. Parhaimmillaan olin jo -9 lukemissa, mutta vikan väylän OB ja tokavikan väylän bogi vähän huononsi tulosta.

Vihdoin alkaa taas peli kulkea ja tuntua hyvältä. Odotan jo innolla, että pääsis heittämää Hyvinkäätä ja kokeilemaan, että vieläkö tällä kaudella päästään nollaan, tai jopa alle. Alle pariin olisi kyllä kiva päästä, koska olen sen ainoan kerran sinne päässyt, kun heitin oman enkan -2.


Ei kommentteja: