23.3.2014

Frostbite tour Nummelanharju

Kisakausi tuli tänään avattua Frostbite tourin finaalikisassa Nummelanharjulla. Vaikka kisat ei olleetkaan mitkään PDGA sanktioidut, niin oikealla kisamentaliteetilla sinne lähdettiin pelaamaan koko 8€ kisamaksun edestä.


Valmistautuminen
Yleensä en jännitä hirveästi mitään kisoja, mutta nyt oli kieltämättä jo melkoinen jännitys päällä kaksi päivää ennen kisoja. Yöunet kahdelta viime yöltä jäi tästä syystä vähäisiksi, kun viimeiset ajatukset sängyssä olivat tasoa "mitä mä laitan sille väylälle avauksessa"... Tosin tähän jännitykseen saattaa liittyä myös se, että yleensä kauden aloittelen viikkokisoilla, mutta nyt hypättiin suoraan astetta isompiin karkeloihin ja pelaamaan avoimeen sarjaan.

En ole kerennyt tosiaan ulkona juurikaan heittää viikoilla ja pelit on olleet etupäässä viikonloppupainotteisia. Tänävuonna olen Harjulla pystynyt heittämään parhaimmillaan todella nihkeitä tuloksia ja paras taisi olla jotain +4 tai +5 luokkaa. Lauantaina sain yövieraita Hyvinkäältä, kun Åströmin Emelie & Mutikaisen Teemu valtasi kämpän kamoineen ja koirineen. Olivat siis myös kisassa mukana ja tästä syystä tulivat. Lauantaina käytiin päivällä yksi treenikierros Harjulla vetämässä ja melko tahmeaa peliä oli jälleen. Muuten peli oli ihan hyvää, mutta lähestymispeli oli hirveää. Siedettävän kierrostuloksen tuhosi itselleni lähes ylitsepääsemättömäksi tullut 14. Se mikä tekee sen myös vasurille hankalaksi on se, että heitto ei saa olla liian pitkä, mutta ei myöskään missään nimessä saa jäädä vajaaksi. Liian pitkä heitto lentää monttuun ja lyhyt jää puihin. Eli avauksen on pakko onnistua kyseisellä väylällä, jos meinaa edes parin ottaa. Lopputulos treenikierrokselta oli +4. Muuten hyvä, mutta juurikin tuolta edellämainitulta väylältä otin triplabogin.

Illemmalla käytiin Teemun kanssa vielä treenailemassa lähestymisiä Pajuniityn neppailuradalla. Kyseinen rata tuntui tuovan kaikki mun tämän hetkiset heikkoudet esiin. Tuollaiset 40-60m lähestymiset on jotenki aivan myrkkyä omalle pelille. Lähes poikkeuksetta tulee heitettyä se 10-15m pitkäksi. Silmä ei vaan toimi tuon matkan kanssa yhtään vielä. Pajuniityllä heittelinkin sitten ihan mukavan +2 ja +5 tuloksen (tiedätte mistä mut löytää seuraavan viikon ajan treenailemassa lähäreitä).

Kisat
Ekan kiessin lähtö väylältä 4. Ihan kiva lähtöväylä muuten, mutta kyseinen väylä on "pakollinen pirkkoväylä", eli pirkko pitäisi pystyä ottamaan väylältä lähes joka kerta. Lähdin kuitenkin parilla liikkeelle muutaman väylän verran ja alamäkiväylä seiskalta jouduin tyytymään bogiin. Seuraavalla väylällä onneksi sain aivan luotisuoran avauksen kohti koria ja kiekko putosi hieman oikealle puiden alle. Onneksi sain putin sisään ja takaisin nolliin. Kympillä jotenkin oma pelin hajosi hetkeksi ja tuli otettua seuraavilta neljältä väylältä kolme bogia. Ikävä "hevosenkenkäväylä" eli 14 teki taas tuhojaan ja tuplabogi. Sain kuitenkin yllätettyä itseni 16-väylän pirkolla, jota en ollut koskaan ennen tehnyt. Avaus tasanteelle, jatko putterilla täysiä sokkona koria kohti ja about 5m putti sisään. Kakkosella kävi tajuton tuuri, kun avaus S-line Jackalilla kippasi ja osui kuitenkin sen verran hyvin vasemmalla olevien puiden oksiin, että kiekko suoristui ja liiti aina parin metrin päähän korista. Loppukierros paria. Ehdottomasti vuoden paras kierros multa. Kierroksella tuli missattua 4 pirkkoputtia ja kolme par puttia korin rautoihin, joten tulos olisi voinut olla vieläkin parempi. Kuitenkin +3 oli kelposuoritus.

Toinen kierros ei sitten lähtenyt niin mallikkaasti liikkeelle. Lähtö 13-väylältä, jonka pitäisi olla helpohko par väylä vasurillekkin (fiksusti pelattuna). Avaus lipesi oikealle, josta puun kautta kimari vasempaan metsään. Tottakai jäin niin vaikeisiin paikkoihin, että ei ollut kuin huonoja tai todella huonoja reittejä päästä pois. Siinähän otin sitten heti 4 yli par tuloksen ekalta väylältä ja homma oli aika valmis jo tässä kohtaan. En kuitenkaan missään nimessä luovuttanut, mutta oli todella vaikea saada tuollaisen jälkeen omaa peliä kasaan, kun vielä seuraavana oli vuorosssa radan ikävin väylä. Sain kuitenkin väylän selvitettyä pariin, mutta jälleen olin ongelmissa 16-väylällä, kun jäin tiheiden puiden taakse tyyliin jokaisella heitolla. 17-väylällä kelpoavaus, mutta aivan liian pitkä lähestyminen toi bogin korttiin. Koko kierros oli totaalista taistelua oman pelin kanssa. Ei vaan meinannut millään päästä pelaamaan peruspeliä, kun aina avaus lipsahti sellaiseen paikkaan, että jatkaminen oli todella hankalaa ja oli pakko ottaa bogi tai lähestymiset meni pitkiksi. Ihan radan loppupuolella sain kaksi pirkkoa putkeen (8-väylällä ei ollut holari kaukana) ja kympillä pääsin vielä koittamaan pirkkoputtia tuloksetta. Vikalta väylältä vielä pirkko ja homma oli onneksi paketissa! Lopputulos +7. Kortissa oli pahimmillaan jo +9, mutta onneksi loppuväylät napsui kohdalleen.


Loppupuintia
Kisat oli melkoinen menestys siinä mielessä, että näin mikä pelissä toimii ja mikä ei. Lopputulos ei nyt täysin itseä miellyttänyt, mutta kisojen tarkoitus olikin lähteä katsomaan tämän hetken tasoa. Tallaisia juttuja nousi omasta pelistä esiin.

+ Draivaaminen tuntuu toimivan. Silloin kun homma pysyy rentona, niin kiekko tuntuu lentävän lähes itsestään sinne mihin sitä yrittää. Treeneissä vielä heittäminen ontui, mutta kisoissa alkoi tuntua jo todella hyvältä. Tietynlainen räjähtävyys alkaa pikkuhiljaa löytyä ja tekniikka pysyä kasassa.

+ Kasetin leviäminen. Vaikka toinen kierros olikin melkoista taistelua, niin missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut luovutusfiilistä. Eli pään sisällä homma pysyi kasassa, vaikka heitto ei kulkenut. Lopussa kuitenkin sain jo hieman peliä käännettyä voiton puolelle.

+- Puttipeli vaihtelevaa. Kun homma toimi, niin osuin koriin pidemmältäkin (vaikka ei aina mennytkään sisään). Kun homma taas ei toiminut tokalla kierroksella, niin koko koriin osuminen oli hirveän vaivan takana. Rentoutta puttaamiseen.

- Ylämäkeen & alamäkeen puttaaminen tuotti ongelmia. Lähes kaikki putit jäi rautoihin.

- Heittoputterit. Envyllä tuntuu heitot menevän jatkuvasti pitkiksi enkä jotenkin hallitse kiekkoa kunnolla lähipelissä. Challenger taas toimii hyvin siinä mihin se on tarkoitettu. Kuitenkin pidemmissä lähestymisissä Envy on parempi, koska se on ylivakaampi.

- Voimanhallinta heitoissa. Käytän liikaa voimaa. "Silmä" ei oikein toimi vielä tietyllä matkalla.

- Henkinen & Fyysinen pelikunto. Kumpikaan ei ole vielä ihan tikissä. Toisella kierroksella meinasi varsinkin fyysinen kunto loppua kiipeillessä mäkiä ylös. Jos fyysinen kunto loppuu, niin sen jälkeen alkaa myös ajatus jäämään jälkeen.

Näitä asioita nyt sitten pitäisi lähteä korjaamaan seuraavat pari kuukautta. Aikaa on siis hyvin ennenkuin taas lähdetään Nummelanharjulle pelailemaan Powergrip touria.

Ei kommentteja: