12.7.2014

2. Lomaviikko

Taas on viikko vierähtänyt ja ratoja on kierretty. Lyhyt katsaus menneeseen viikkoon.

Viime viikon lauantaina tuli käytyä vanhalla "kotiradalla" pyörähtämässä ja katsomassa radan kunto. Eli siis kyseessä Nurmijärven Kiljavan rata. Kotirata siinä mielessä, että elämäni ekat viikkokisat vedin siellä ja asuin radan vieressä vuoden verran, jolloin oikeastaan aloin tosissaan pelaamaan ja aloittelemaan omaa kilpauraani. Parempi puolisko lähti mukaan koiran kanssa ja mikäpä siinä oli heitellä. Rata oli hyvässä kunnossa ja hieman muuttunut muutaman väylän osalta viime vuodesta. 

Kiljavalla säät suosi heittäjiä.
Tiistaina päätettiin lähteä emännän kanssa katsastamaan molemmille uusi rata, eli Nikkilä DGP. Rata oli todella mukava ja haastava. Välillä oli vähän heinä pitkää, mutta kiekot löytyi suht hyvin. Maasto oli myös osittain vähän hankala, koska radalla on paljon kivia ja seassa myös irtokivia. Eli varovasti sai mennä. Rata tarjosi kyllä hienon ja haastavan metsäradan tiukkoine ränneineen ja korkeuseroineen. Taisin heittää +2 tuloksen, johon olin suht tyytyväinen. Parannettavaa tosin jäi ja jos olisi toisen kierroksen pelannut, niin olisi varmasti tullut pelattua paremmin, kun tietäisi miten väylät kulkee ja miten ne kannattaa heittää.

Myös Nikkilässä ilta-aurinkoa ja lämpöä piisasi

Keskiviikkona otin nokan kohti Hyvinkäätä ja Avery Jenkinsin Deep in the Game -tekniikkaklinikkaa. En ole aikaisemmin ollut minkäänlaisella frisbeegolfkoulutuksessa, joten lähdin ihan mielenkiinnolla seuraamaan mitä mestarilla on kerrottavaa.

Frisbeemiesten manboobs -kilpailu. Avery taisi viedä tässäkin lajissa voiton.
Klinikka koostui 3h setistä, joka oikeastaan pelkästään keskittyi rystyheiton saloihin. Parasta koko klinikassa oli se, että Avery antoi jokaiselle pelaajalle henkilökohtaisen palautteen heitosta ja kertoi mikä heitossa on pielessä. Aluksi draivattiin paikallaan ja oikeastaan mitään muuta omasta tekniikasta ei muutettavaa löytynyt kuin, että oma heitto nousee hieman liikaa taivaalle, eli matalempaa pitäisi saada heitettyä.

Kun alettiin heittämään vauhdin kanssa, niin ainoa vinkki jonka sain, oli lähinnä vauhdinotossa. Alussa kuulemma kannattaa olla rintama suoraan heittosuuntaan ja ensimmäinen askel ottaa mun tapauksessa oikealla jalalla (oikeakätisten vasemmalla). Helpommin sanottuna vauhdin pitäisi olla siis tuollainen. Itse olen ennen käyttänyt siis 3-askeleen X-steppiä. Tämä antaa lisää vauhtia X-steppiin = lisää pituutta. Vielä en ole päässyt tätä väitettä todistamaan, mutta eiköhän asia selviä kun seuraavan kerran pääsee kentälle draivaamaan. Näppärästi kieltämättä oli toteutettu tuo vauhdin kanssa heiton analysointi. Avery kuvasi heitot puhelimella ja hidasti videot, jolloin myös itse näki nopeasti mikä heitossa mättää ja miltä se näyttää. Pitäisi oikeasti alktaa useammin hyödyntämään tätä tekniikkaa, varsinkin nyt kun juuri uuden puhelimen hommasin, jolla tuo hidastaminen ei ole mikään ongelma. 

Kolmas asia mikä klinikan jälkeen itsellä muuttui oli grippi kiekkoon. Olen heittänyt kahden sormen powergripillä, mutta nyt olen alkanut heittämään neljän sormen powergripillä. Mitään griplockeja en ole saanut ja neljän sormen ote tuntuu luontevalta pikkuhiljaa. Tuntuu, että kiekko irtoaa paljon kovempaa nyt kädestä ja radalla on joutut vähän himmailemaan heitoissa.

Kotiintuliaisina kaksi markkeria, joista toinen Averyn nimmarilla.

Sain viimeisen C-line "Deep in the game" Jackalin ja vielä signeerattuna.
Klinikan jälkeen kiersin Hyvinkään radan testimielessä, jotta uudet opit alkaisi juurtua omaan peliin pikkuhiljaa. Kierrostulos taisi olla +1 tai +2. Eli ei huono, mutta ei kovin hyväkään, jos viime vuonna olen heittänyt -7. Tänävuonna olen alle 10 kierrosta rataa ympäri vetänyt ja en ole kertaakaan alle nollan päässyt.

Perjantaina vedin viimeiset treenit ennen sunnuntain Hyvinkään Heinäpaali-kisoja. Kävin Veikkolan metsäradalla hakemassa tatsia tiukoille puuränneille ja hyvin tuntui oma peli luistavan. Varsinkin putti on ollut nyt paljon agressiivisempaa ja parempaa. Olen alkanut spinniputtaamaan vaan rohkeammin 7-12m matkalta ja aika usein osuu jo koriin. Toki on toinen juttu mihin kohtaa koria se aina napsahtaa. Tosin jokainen sisäänmennyt putti tuolta matkalta pudottaa yhden heiton lopputulosta, että kannattaa sitä aina yrittää. Veikkolan radan sain väännettyä +2 tulokseen, johon olin todella tyytyväinen, koska radalla voi sössiä tosi pahastikkin.

Huomenna siis Hyvinkään Heinäpaali skabat ja tänään on ollut välipäivä pelaamisesta. Eilisestä kiessistä jäi sen verran hyvä ja itsevarma fiilis, että ei tarvinut lähteä hiomaan mitään osa-aluetta.

Puttitreeniä Kiljavalla

Ei kommentteja: