20.12.2014

Kauden 2014 yhteenveto 3/3

Viimeistä jälleen viedään.Loppuun katsaus kaudella tavoitettuihin saavutuksiin sekä omat fiilikset tästä vuodesta.

Kauden 2014 tavoitteet

PDGA kisoissa 10 parhaan joukkoon
Sarjapaikkojen takia pelasin lähes koko kauden MA1 sarjaa, joka on huomattavasti kovempi sarja. Kauden paras sijoitus 17/32.

Pääsy SM kisoihin
En päässyt. En saanut lunastettua paikkaani edes Amatöörien SM-kisoihin.

Paranna ratingia
Rating putosi 907 -> 889

Rating yli 910 kauden lopussa
Rating ei käynyt missään vaiheessa edes 900 rajan yläpuolella.

Pituusdraivit 115-120m
Pituusdraivi parani jälleen muutamilla metreillä. Yksi yli 120m heitto tuli tehtyä tyynellä. Tämä siis osittain onnistui.

Midariheitot 90-100m
Midarit jaksaa lentää reiluun 80m.

Putteriheitot 80-90m
Putteriheitot jää reiluun 70m.

Kolme viikkokisavoittoa Hyvinkäällä
Koko kesänä vedin yhdet viikkokisat Hyvinkäällä. Ei siis toteutunut.

Vuoden pakollinen holari
Kauden aikana viisi holaria, joista kaksi kyseenalaisia Par 2 väylällä. Toisaalta heitin molemmat holarit peräkkäisillä heitoilla, että voidaanko se nyt laskea ainakin henkiseksi holariksi?!

Eli ainoastaan yksi tavoite täyttyi tänävuonna.


Kauden yhteenveto & näkymät ensi vuoteen

Jos tätä kautta pitäisi yhdellä sanalla jotenkin kuvailla, niin kutsuisin tätä ehkä "välivuodeksi". Nummelaan muuton jälkeen koko homma kusi omalta osaltani. Into yksin treenaamiseen ei niin mielekkäillä radoilla laski motivaatiota ja koko kauden aikana en oikein saanut mitään aikaiseksi tositilanteissa. Pelaaminen itsessään oli aina kivaa, kun sai tuttua seuraa tai pääsi kunnon kisoihin, mutta sekään ei vaan riitä, että vetää kisasta toiseen kerran viikossa. Vaikka pelillisesti meninkin eteenpäin kisapelaajana ja tunnistin omia heikkouksiani, niin silti se jokin vaan puuttui omasta pelistä tällä kaudella. Inothimo pärjäämiseen katosi treenin puutteen myötä ja luotin liikaa omaan osaamiseen, jota ei tiukoissa paikoissa loppujen lopuksi ollutkaan. Vahvuudet muuttui pikkuhiljaa keskitason puurtamiseksi ja sen jälkeen peli alkoi hajota. Myöskään alkukaudesta tullut neljän viikonlopun kisaputki ei tehnyt kovin hyvää. Nyt olen sen verran viisaampi, että ensi kaudella mennään korkeintaan kaksi kisaa kuukaudessa. Vaikka kilpapelaaminen onkin kivaa, niin en halua frisbeegolfin itselleni olevan pelkkää kilpailua, jota lajista alitajuisesti olin tekemässä tällä kaudella itselleni. Kaikki tavoitteet tähtäsi kisapärjäämiseen ja treenasin aina kisat mielessä tai sitten suoraan jotain kisaa varten. Tässä kohtaa sitä nopeasti unohtuu se miksi edes aloitin pelaamaan: koska se on vaan niin pirun siistiä. Fiilistelyn ja hauskanpidon sijaan suoritin radalla.

Tähän kauteen mahtuu kuitenkin paljon siistejäkin juttuja. Avery Jenkinsin klinikalla sai uutta infoa peliin ja pääsin kasvokkain maailmanmestarin kanssa. Tuollainen kokemus ei koskaan unohdu. Sen lisäksi Leidit radalla -naisten opetusklinikka sai jatkoa, jossa olin mukana hääräämässä. Opetushommat on todella kivoja kanssa ja niihin pitäisi päästä enemmän mukaan. Kisoissa tuli käytyä ja pelireissut olivat jälleen aivan mahtavia! Onneksi kisaporukkaan Hyvinkäällä kuuluu aivan mahtavia jätkiä sekä naisia ja vaikka olisi paskat kisat alla, niin kyllä se hymy irtoaa viimeistään illalla, kun pääsee saunaan ja syömään makkaraa. Eihän sitä nyt liian vakavasti kannata tätäkään lajia ottaa. Ei kisoissa välttämättä tulisi käytyäkään ilman kaveriporukkaa.

Tämä kausi on jälleen ollut pitkä leudon talven takia sekä hallivuoron takia. Ensimmäiset ulkopelit olen kirjannut 24.1 ja viimeiset tulen vetämään aika lähellä uuttavuotta. Pitäähän sitä uutta bägiä ja lättyjä käydä kokeilemassa ennen kunnon talven alkua. Nyt olen koittanut pelata kerran 1-2 viikkoon. Koko kauden olen potenut jalkakipua ja vasta eilen kävin lääkärissä vaivan takia. Epäilys oli rasitusmurtumasta, mutta röntgenissä sitä ei havaittu. Luultavasti kivun on tuonut mun Salomonin fribakengät, jotka menee nyt vaihtoon jokatapauksessa. Alkaa kengistä pohja irrota kantapään kohdalta. Eli nyt on hyvää aikaa parannella jalkaa ja vaihtaa kenkää. Uusia ratoja tuli kierrettyä jokunen kappale ja ensi kaudella toivottavasti ratoja tulisi lisää kierrettyä lähialueelta. Tämän vuoden uusien ratojen ykkönen ehdottomasti oli Orimattila, johon on ensi kesänä päästävä taas!

Ensi kaudella todennäköisesti saatan pudottaa kisoja pois kalenterista ja keskittyä enemmän fiilistelyyn. Tarkoitus olisi muuttaa Hyvinkää/Jokela akselille alkuvuodesta ja palata yksi asken takaisinpäin, jotta voi päästä kaksi eteenpäin. Haluan saada mieluisat harjoittelupuitteet kuntoon, jonka jälkeen ilo pelaamista kohtaan varmasti nousee. Lähes koko kauden kun treenaa yksin ei niin mukavalla radalla, niin eihän se nyt kovin hohdokasta ole. Homman pitää olla kivaa, jos siitä meinaa nauttia. Sen jälkeen kun puitteet ja kaverit on lähellä, niin aletaan hakemaan viikkokisojen kautta kisavirettä päälle ja sitäkautta sitten eteenpäin. Ilon kautta siis. Ensi vuonna Suomeen tulee taas European Openit ja kiinnostaisi lähteä katselemaan kyseisiä kisoja. Töihin tuskin on kiinnostusta lähteä, koska se on jo nähty ja koettu.

Tässä kohtaan on hyvä aika alkaa sammuttelemaan blogia tämän vuoden osalta pikkuhiljaa sekä kiittää ja kumartaa kaikkia lukijoita kohti. Kausi oli aika erilainen mitä odotin, mutta mistäs sitä olisi voinut tietää. Hauskaa kuitenkin oli. Kiitos kaikille pelikavereille, lukijoille, kisajärjestäjille sekä kisojen vapaaehtoistyöntekijöille. Ei me turhaan olla euroopan kovin fribamaa! Kiitos myös avopuolisolleni, joka on jaksanut aina odottaa hieltä haisevaa miestään kotiin kisareissuilta ja treenikierroksilta silloin kun et itse ole ollut mukana pelaamassa ja kiertämässä. Toivottavasti ensi kaudella olet itsekin viikkokisoissa mukana ;) 

Ensi vuonna taas uudet tuulet ja kujeet! Kiitos kaikille!

- Ville

Ei kommentteja: