25.8.2015

DGH Seuranmestaruuskisat 2015

Viikonloppuna pelattiin yksipäiväinen DGH seuranmestaruuskisat, jossa taisteluareenoina toimi Hyvinkään vanha rata pienin muokkauksin, uusi Hyvinkään rata, sekä Jokelassa erämajalle itse pystytetty 8-väylänen finaalirata.

Lähdin kisaan itsevarmana, mutta en sen suurempia toiveita odotellut, kun katseli osallistujalistaa. Moni kisan pelaaja on tällä kaudella loistanut seurassa varsinkin amatöörikisoissa top kympissä. Sen lisäksi mukana oli viime vuoden voittaja ja ennakkosuosikki Jukka Pyhältö, jolla on takana kokemusta SM- sekä isommista karkeloista kuten European openista. Itse kisaan valmistautuminen kävi itseltä yllättävän rauhallisesti. Edellisenä iltana vaan makailin kotona, kuuntelin musaa sekä katselin elokuvan. En miettinyt pätkääkään kisaa. Kunhan mieli ja kroppa sai levätä, niin se riitti. Vettä tuli pitkin iltaa juotua, koska nyt on ollut lämmintä ja kisassa jos nesteet häviää, niin pulassa ollaan. Olin lämmittelemässä jo hyvissä ajoin ja yksi uusi asia tuli tehtyä valmistautumiseen sekä koko pelaamiseen: kuuntelin koko treenien ajan sekä koko kisojen ajan musiikkia toisella korvalla. Tuntui, että koko kisan pysyin paljon rauhallisempana, itsevarmempana, keskittyneempänä ja itsevarmana.

Ensimmäisen kierroksen kartta.
Kierros 1 

Eka kierros lähti käyntiin väylältä 6, joka lähtikin heti hyvällä pitkällä pirkkoputilla liikkeelle. Seuraava väylä pelattiin normaalin seiskan tiiltä kasin koriin. Myös tästä sain helpon pirkon. 8-väylä pelattiinkin ysin koriin ja tässä kävi eka kämmi, kun arvioin pituuden väärin ja aloin paiskaamaan liian jyrää kiekkoa. Kiekko metsään ja vaikeuksien kautta bogi. Ratakartassa ei ysiä ollutkaan, joten kymppiväylältä otin jälleen bogin huonon jatkon takia. Sen jälkeen alkoikin peli toimia taas hyvin ja sain itseni pakkaselle 15-väylän avausheiton liukastumisesta johtuneesta bogista huolimatta. 16-väylä oli viime vuonna jo hankala itselle, mutta tänävuonna painoin pirkon väylältä. 17-väylä oli kisan CTP väylä, jossa pommitin avauksen 174cm päähän korista ja tämä riitti CTP kisan voittoon ekalta kierrokselta. Eli olin jo tässä kohtaa voittanut jotain. Kolmosväylä oli tehty tänävuonna simppelin haastavaksi. Kori siirrettiin suoraan eteen ja lähemmäs, mutta koria ympäröi noin 20m halkaisijaltaan oleva saari, jossa moni pelaaja otti rumat lukemat. Itsellä kävi sen verran tuuria että kiekko juuri ja juuri tuli OB:sta yli saarelle ja kiitos OB säännön, sain ottaa vielä vähän lähemmäs koria itseni jotta mahduin itse OB rajan sisälle. Helppo pirkko putti ja kohti seuraavaa bogia. Vikalla väylällä avaus epäonnistui ekoihin puihin. Myös jatko jäi kauas korista, mutta onneksi säkällä sain 15-18m hyppyputin uppoamaan koriin ja pelastettua Pariin. Lopputulos -3 ja yllätyksekseni olin jaetulla kakkossijalla!



Kierros 2
Toiselle kierrokselle lähtö hermostutti enemmän, koska omat enkat radalla olivat melko heikot +8 ja yleensä tulee painettua tulos +16 hollille, joka pudottaisi meikäläisen alas nopeasti. Sen lisäksi nyt poolissa oli ainakin kaksi kovaa pelimiestä: Pyhältö sekä Jaatisen Valtteri, joka kävi myös kokeilemassa SM kisoja sekä on amatööritourin junnujen mestari.

Alku lähti vähän tnnustellen ja yliyrittäen käyntiin, mutta koitin vaan pitää pään kylämänä ja pelata mahdollisimman monta paria. Tokalla väylällä lähdin kokeilemaan taktiikkaa "kaikki peliin", eli jos vaan pystyi puttaamaan vähänkään järkevästi kaukaakin, niin sitten koitettiin. Ja se kannatti. Toiselta väylältä säkällä jälleen hyppyputti sisään noin 12-15m paikkeilta. Tältä väylältä en ollut koskaa pirkkoa aikaisemmin ottanut. Vähän myöhemmin tuli otettua bogi, mutta ajatus oli lähinnä siinä, että mitä kauemmin pysyn lähellä nollaa, niin sen parempi. 7-väylällä otin toisen pirkon ja pääsin jälleen pakkaselle. Tässä kohtaa alkoi itseluottamus nousta, koska lähes puolirataa oltiin jo vedetty ja edelleen pakkasella. En kyseisen päivän pelillä olisi millään pystynyt peliä enään pahasti sössimään. Sen verran hurmoksessa mentiin. Mitä pidemmälle loppua kohti mentiin, niin sitä itsevarmemmaksi peli muuttui bogeista ja pirkoista huolimatta. Vikalle väylälle mentäessä laskin tuloksen ja olin edelleen -1 tuloksessa, joka tuntui aivan käsittämättömältä. Vikan väylän avaus lähti vähän lapasesta ja bogi sieltä tuli, mutta kahdeksan heiton parannus omaan enkkaan oli jo aika kova juttu. Kierroksen aikana Jaatinen alkoi jäämään Kompan kanssa, joka vaan nosti omaa itseluottamusta, koska vika rata olisi vain 8-väylänen. Olin jo melkein varma kakkossijastani, vaikka kahdeksan väylää oli pelaamatta ja Valtteri olikin vain neljän heiton päässä.


Kierros 3

Kolmannen kierroksen rata kasattiin pystyyn paikanpäällä. Eli rata oli kaikille uusi.
Jokelan radan ratakartta
Radan väylät oli melko helppoja midari & väylädraiverineppailuja, joten suurta huolta en kantanut muusta kuin Valtterin takanapitämisestä. Heti ekalta väylältä Valtteri nappasikin yhdellä heitolla kiinni, jonka kuittasin seuraavan kolmen väylän pirkkoputkella takaisin Valtterin ottaessa vain yhden pirkon. Lopussa alkoi meikä hyytyä ja virheitä alkoi satelemaan. Toiseksiviimeisellä väylällä täydellinen avaus, mutta ohi menneellä hyppyputilla par putti liian vaikeaan paikkaan ja kakkosnelonen parin putin jälkeen korttiin. Vikan väylän avaus lipsahti metsään heti väylän alussa ja jouduin rypemään ihan huolella. Viimeisen putin jälkeen en ollut ihan varma mikä tilanne olisi ja joutuisinko vielä sudarointiin. Kun sudarointilista huudettiin ilmoille ja omaa nimeä ei kuulunut, oli homma selvä: olin saanut pidettyä kakkossijan.



Palkinnoksi sijoituksesta sekä CTP kisan voitosta lähti läjä kiekkoja, jotka tosin kaikki meni suoraan myyntiin. Merkkiuskollinen kun olen. Kokonaisuudessaan pelasin vuoden parasta peliä. Välillä peli oli jopa maagista katseltavaa ja ihmeteltävää jopa omasta puolestani. Harvoin edes saan hyppyputteja sisään ja tällä kertaa kaksi. Missasin koko päivän aikana ehkä 5-7 puttia, joten onnistumisprosentit oli aika kohdillaan. Nyt vihdoin olin myös saanut rikottua romahtamiskirouksen, eli en romahtanut yhdelläkään kierroksella vikaa kahta väylää lukuunottamatta. Ykkössijaan ei ollut mitään saumaa ja siitä kertoo jo 13 heiton ero. Jukka olisi voinut uudella radalla leikiten heittää -10 tuloksen, jos putti olisi ollut kunnossa. Kiva, että antoi kaveri edes vähän armoa.

Palkintosaldo
Seuraavana päivänä tuli käytyä ottamassa vähän kenttätreeniä pituusheiton muodossa ja halusin päästä mittaamaan omia draiveja. Lähinnä midariheitot kiinnostivat, koska kisoissa tuntui, että sain aivan tajuttomasti voimaa midariheittoihin. Ja jotain on kyllä tapahtunut, koska gepsillä mittaamalla pisimmät midaridraivit tasaisella pysähtyi 96m viivoille (plusmiinus 3m). Eli ihan ei vielä mene midarilla satanen rikki, mutta nyt aletaan olla lähellä. Räjähtävyyttä heittoihin on tullut lisää, kun tajusin hidastaa jalkatyöskentelyä ja fokus on siirtynyt räjähtävään repäsyyn.

Näillä eväillä pikkuhiljaa alkavaan syksyyn.

Ei kommentteja: