24.8.2016

Takki tyhjänä. Mitäs nyt?

Viikonloppuna pelasin luultavasti tämän vuoden viimeisen PDGA kisani Orimattilan MA2 tourin osakilpailussa.

Kieltämättä kisaan lähtö jännitti, koska olen tänäkesänä joutunut kahdet kisat jo skippaamaan loukkaantumisen takia. Loppuvuodesta toki kisoja olisi, mutta esimerkiksi seuraavan kotikisan aikaan olen töissä.

Orimattilassa pelasin MA3 sarjassa. Eka kierros kisassa tuntui lähtevän suht hyvin käyntiin. Kuitenkin muutamia turhia bogeja tuli napsittua, kunnes triplabogi tuli ja tuhosi lopulta kierroksen. Muutama pirkko vähän pelasti onneksi tilannetta. Lopputulos +6.

Toisella kierroksella fiilis oli se, että nollat olisi ihan realistinen pelata. Kolmannella väylällä heitin ensin OB:n kautta bogin ja perään seuraavalla väylällä (väylä 17) puun kautta lost disc. Tästähän ne pasmat sitten meinasi mennä lopullisesti sekasin jostain syystä. Kyseessä oli oikeastaan se väylädraiveri, jota käytin kaikista eniten koko kierroksella (fission volt). 18 väylällä pääsin koittamaan mojovaa pirkkoputtia ja tottakai kiekko keskeltä koria pohjan kautta ulos.  Loppua kohden helpot virheet lisääntyi. Sen lisäksi hiostava keli alkoi tuottamaan grip lockeja ja homma meni tosissaan plörinäksi. Lopputulos toiselta kierrokselta +9. Lopputulema siis +15, sija 17/37 ja pettymysten kautta kotiin.

Mitäs nyt?
Tämän kauden päätavoite itsellä oli pelata sen verran hyvin, että ratingit nousee ja pääsisin pelaamaan Pari-SM kisoihin. Ratingit nousi, mutta se ei riittänyt pääsemään viillilläkään kortilla läpi kisaan. Nyt Orimattilan kisa tulee pudottamaan ratingia. Tämä kausi on mennyt muutenkin vähän penkin alle pitkän kisatauon takia. Eihän sille toki mitään voi, että loukkaantumisia tulee ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun loukkaantumisen takia joutuu jättämään kisoja väliin.

Koska tälle kaudelle ei kauheasti ole enää mitään suurempaa saavutettavaa tai tavoiteltavaa isompien kisojen kohdalla, niin loppukausi menee melkolailla seuranmestaruuskisoihin valmistautumiseen, kuuteen viimeiseen tuotetestiin sekä omien kauden ennätysten rikkomiseen varsinkin Sahanmäen radalla. Viime vuosina olen paukuttanut kotiradalla -7 tulosta, mutta tänä vuonna olen saanut vaivaiset -2 pelattua. Vielä olisi siis yksi apina ammuttavana selästä.

Nautitaan nyt kuitenkin vielä keleistä ja pelaamisesta, koska talvesta tulee frisbeegolfarille aina liian pitkä.

Ei kommentteja: