30.6.2017

Ajatuksia treenaamisesta ja kilpailemisesta

Tänä vuonna halusin oikeasti päästä pelaamaan sekä kisaamaan koko kesän täysillä ja todistaa itselleen, että pystyn vielä nostamaan oman pelin samalle tasolle kuin muutamia vuosia sitten. Kesä alkaa olla puolessa välissä. Missä siis nyt mennään?

Treenaaminen on ollut melko kausittaista: puoli viikkoa pelkkää tehokasta treeniä ja sitten taas kolme viikkoa pelaamatta, kun ei vaan jaksa ja kerkeä. Tämä on ehkä maailman huonoin tapa treenata, mutta viime aikoina se on ollut ainoa tapa treenata. Kuitenkaan ei viitsisi alkaa itseään väkisin rääkkäämään radalle väsyneenä, koska vaan olisi pakko treenata. Frisbeegolf on kuitenkin se kiva juttu mitä tehdään työn lisäksi ja vastapainoksi.

Frisbeegolf vs työelämä
Kisakalenteria katsoessa tulee lähinnä itku silmään. Tänä vuonna olen päässyt yksiin kisoihin. Tyypillisin skenario on koko keväänä ollut seuraava: "Aa katos nyt olis lähellä kisat. Ai ne onkii maanantai iltana. Oho oon iltavuorossa". Tai vaihtoehtoina on myös "hei lauantaina olis kisa tuossa aika lähellä. Ai mut oon perjantai iltana keskiyöllä kotona kun tulen töistä. No ehkä en lähde kiusaamaan itseäni väsyneenä kisaan". Tämä saattaa olla myös muillekin vuorotyötä tekeville tuttu asia. Ekat kisat pelattiin lumi maassa ja nyt seuraavat pelataan parin viikon päästä kotikisoissa Hyvinkäällä. Silloinkin voi olla lumi maassa, koska Suomen kesä. Toivotaan että ei. 

Kesäloma - No nyt on aikaa!
Nyt kun kesäloma alkaa niin luulisi, että olisi aikaa ja halua pelata. Toki pelatakin haluan, mutta haluanko käyttää lomaa täyspäiväiseen treenamiseen vaiko oikeasti lomailun, reissaamisen ja frisbeegolfin kanssa tasapainotteluun. Valitsen mielummin jälkimmäisen. Itselle muutenkin sana "treenaaminen" on vähän nykyään vieras termi. Enemmänkin vain pelaan, pidän yllä nykyisiä taitoja ja ensisijaisesti pidän hauskaa. Harvoin enää tulee lähdettyä ihan treenimielessä treenaamaan esimerkiksi pelkästään puttia tai lähestymisiä. Ainoa mitä nyt välillä tulee treenattua on verkkoon täysiä heittämistä.

Frisbeegolf ja minä
Muutenkin omalla kohdalla frisbeegolfissa painotus on muuttunut vuosien varrella. Kun aloin kuusi vuotta sitten kisailemaan oli painotus puhtaasti siinä, että oikeasti treenaan ja haluan menestyä kilpailuissa. Tänäpäivänä kilpailen oikeastaan enää itseäni vastaan. Muutenkin koko frisbeegolf ympäristönä itselleni on muuttunut liikaa kilpailuksi. On viikkokisat. Jos menet kaveriporukalla muuten vain heittämään, niin aina on jollain bagtag. Jos ei ole bagtagia, niin sitten kilpailu on vain pään sisällä kaveria vastaan. Siksi nykyään tykkään pelata yksin paljon. Tai sitten selvästi itseäni huonomman pelaajan kanssa jonka kanssa ei ole mitään järkeä alkaa kilpailemaan edes pään sisällä. Kuitenkin sellainen tietynläinen liekki tai kipinä kilpailussa menestymiseen on alkanut kadota. Toki voittaminen on kivaa, mutta löytyykö motivaatiota treenata jopa satoja tunteja vuodessa, että saa oman pelaamisen uudelle tasolle ja entä sitten? Olen parempi pelaaja, mutta voisinko silti koskaan päästä sille tasolle, että elättäisin itseni pelaamalla frisbeegolfia? Tuskin. 

Vaikka frisbeegolfissa kilpailu on osa lajia. Silti frisbeegolf on paljon muutakin. Onko lopulta enää järkeä treenaamisellekaan vai olisiko pikkuhiljaa aika myöntää itselle, että frisbeegolf on itselle enää tapa rentoutua ja tavata kavereita sekä kuulua johonkin yhteisöön. Ne on mulle enemmän kuin kilpailut, vaikka frisbeegolfissa kilpailu on osa lajia. Ja en kuitenkaan sano, että en haluaisi koskaan enää missään muodossa kilpailla. Onhan se nyt hienoa, kun parhaan kaverin kanssa saat vääntää rinta rinnan väylältä toiselle niin, että viimeisen putin kohdalla pulssi on samaa luokkaa mitä se olisi European openin finaalikierroksen vikaa puttia putatessa. Mutta kyse onkin siitä, että haluanko raskaan työnviikon jälkeen lauantai aamuna lähteä kiusaamaan itseäni kilpailuun josta olen maksanu ja tuskin koskaan tulen kovin korkealle sijoittumaan. Toki tämän vuoden haluan sen vielä tehdä, mutta tämä saattaa hyvinkin olla viimeinen PDGA-kisakausi ennen pientä lomavuotta/vuosia.


"Loppujenlopuksi se on itsestä kiinni mitä frisbeegolfista saa irti. Ainakin meille, se on ollut alusta asti paljon muutakin kuin tuloskortti."

Ei kommentteja: